Eilen tuli kaveri kylään ja kertoi karppaavansa ja on jo karpannut viikon verran. On se jotenkin mukavaa nyt kun voi jollekin asiasta puhua jollakin tasolla. En ole muutenkaan sellainen, että puhuisin asioistani kavereille, vaatii aika paljon, että sanon jonkin olevan huonosti ja tämä laihdutus on yksi sellainen asia. En jaksa kun koko ajan muutamat ihmiset jaksavat vittuilla, että ompas ne mun kilot tullu sulle tai laihdutin kahvilla ja tupakalla.. Mä en itse siihen pystyisi ja toisekseen, mitä helvettiä mun paino niille kuuluu?? Sitte ihmetellään kun en ikinä puhele mitään.
Se on yksi syy miksi lähdin kirjoittelemaan tänne, oli ihan sama lukiko kukaan näitä tekstejä vai ei, kunhan sai oman pään purettua =) Toisaalta taas toivoisin, että ystävystyisin helpommin ja voisin jopa luottaa ystäviini, näin ei kumminkaan ole. Haluan sen jonkun,joka jaksaa tsempata mua kun makaan vaan sängyssä masentuneena itkuporaraivarin partaalla, kun paino ei laske :) (mies kyllä kannustaa, mutta ois kiva avautua myös jollekin muulle) Ja oishan se lenkkikaverikin kiva =)
Joku joka puhisis ja ähisis yhtä paljon ku mä :) Ehkä vielä jonain päivänä, ehkä :)
p.s pakko mennä juoksemaan tänään vaikka on kauhea lumimyräkkä, rupes oikke potuttamaa noi kavereitten kommentit :/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti