Hups, olen ehkä hieman jäljessä tässä 30 päivän haasteessa, joten korjataanpa hieman asiaa..
Kuron kyllä kiinni, että päästäis ajallaan kattelee painoa ym uusiksi :)
Eli kysymys oli:
Päivä 6: Jos ahmit, miksi teet niin?
Kyllä ahmin. Viimeaikoina ihan kunnolla.
Syitä on monia? Tylsyys, itseinho, vastoinkäymiset, ruoka on vaan hyvää??
Tarkkaa syytä en osaa sanoa, olen koko ikäni syönyt kun asiat ovat huonommin, ruoka lohduttaa. Aiemmin kukaan muu ei sitä ole tehnyt, omat murheeni ovat toissijaisia ystävilleni jne.. Nyt vasta miehelle olen oppinut puhumaan viime kesäisen tapahtuman jälkeen ja hän minulle, vaikka yhteisiä vuosia on jo 7 ja naimisissa 2 vuotta.
En vaan ole yksinkertaisesti voinut sanoa ääneen miten joku ( yleensä tyhmä ja ihan mitätön )asia ahdistaa.
Nyt siihen pystyn. Nyt joku ihmettelee miksi olen nyt sitten ahminut :) Nyt on ollut vaan niin paljon vastoinkäymisiä ( siskon vauva, muori, paino ja nyt tämä mystinen väsymys), että vaikka olen puhunut miehelle, ruoka on silti ollut turvallinen vaihtoehto.
Päivä 7: Tietävätkö vanhempasi, että yrität pudottaa painoa? Miten he suhtautuvat asiaan?
En ole oikein varma? Olen heille siitä sanonut. Perunat ja jauhot olen saanut jättää pois ilman mutinoita, mutta asiasta ei ole muuten puhuttu. Olen jo niin monella laihiksella ollut, etteivät hekään taida tietää laihdutanko tosissani vai en ja jos laihdun ( kuten viimeksi), kai he ajattelevat ettei se tule tälläkään kertaa onnistumaan.
Älkää käsittäkö väärin, mulla on ihanat vanhemmat, mutta he eivät vaan ikinä ole olleet kauhean kannustavia.
Tiedä sitten mikseivät, tarttis kai kysyä :)
Päivä 8: Millaista liikuntaa harrastat ja miten usein?
Joka päivä hyötyliikuntaa eli lasten perässä juoksemista ja vauvan ( 12 kg ) kanniskelua paikasta A paikkaan B :)
Lisäksi käymme suunnilleen joka toinen päivä koko perhe kävelemässä n.5 km lenkin.
Lisäksi juoksen ( yritän) ja kotona bodypump, crosstrainer ja kuntopyörä 2-3 krt viikossa.
Viimeaikoina tosin vähän jäänyt tän väsymyksen takia :/
Päivä 9: Onko sinulle kommentoitu painostasi ikävään sävyyn?
On! Ja usein. Ala-asteelta lähtien. Vaikken ollut läski. Lapsenpyöreä kuten suurin osa kasvavista nuorista.
Yläasteella laihsuin koulumatkojen ( 7 km) ansiosta 55 kiloon ja olin laiha. Kuvista päätellen. ( yritin löytää kuvan ,mutta laitan kunhan löydän ). Silti kuulin haukkumista. Sitten muutin toiselle paikkakunnalle ja löysin ekan poikaystävn. Silti tuntemattomat huutelivat läskipersettä perään iltasin. Sitten lihoin ja poikkis jätti.
Vieläkin tänäpäivänä saan aika paljon piilovittuilua muilta painostani, kun ei kaikki mammakilot olekkaan poissa ja maha löllyy.. Mutta toisinaan se aiheuttaa minulle vaan kiukustumisen ja ajattelen näyttäväni niille kesällä uuden kropan. Nyt se tavoite jää vain ensikesään :)
Tässä on nyt niin kaamea kilometripostaus, että parempi jatkaa vaikka huomenna :)
Yritän saada tänään kuvattua ruokiani, joten tulossa kuvallinen ruokapäikky =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti