Pieni varoituksen sana, älä lue punnituskuvan jälkeen jos et halua lukea kuukautisista tai koetuloksista.
Eli alkuun se mitä vaaka eilen näytti.
Eli 700g tullut lisää viimeviikosta. Ja sen on okei. Oikeasti.
En oikeastaan odottanut tältä punnitukselta mitään. Alkuviikon join pillistä kaikennäkösiä pirtelöitä ja vasta keskiviikko aamuna onnistuin saamaan alas muutakin ja sehän tiesi turvotusta. Joten tsempataan ensipunnitukseen :)
Niistä maanantaisista koetuloksista sen verran, että hemoglobiini ei ollutkaan noussut niinkuin luultiin. Oli vain 141, joka on mulle vieläkin liian vähän. Eli rautakuuri jatkuu.
Sitten eilen jäi kirjoittelut kokonaan, kun kaveri tuli meille ja lähdettiin jossain vaiheessa kävelemään. 5,1km lenkki tehtiin ja siinä viimesen kilsan aikana rupes tuntumaan, että ihan kuin housuihin olis valumassa ilmapallo. ( en osaa paremmin selittää). Tunsin kun se osui housuihin ja "puhkesi". Verta valahti kaikkialle. Siis ihan älyttömästi. Sitä valui pisin jalkoja ja sitten iski paniikki. Melkein juostiin kotiin ja suihkuun.
Verta oli joka paikassa ja löysin myös kananmunan kokoisen hyytymän.
Soitin neuvolalääkärille ( mullahan on kuparikierukka) ja kerroin asiasta. Kovin oli huolestunut.
Sen jälkeen ei ole verta tullut yhtään. Veikkas et noitten hyytymien takia ei hemoglobiiniarvot parane ja nyt tartkistetaan onko kierukka liikkunut vai onko vika kohdussa.
Kiva kun ei tiedä milloin tuo tapahtuu uudestaan vai tapahtuuko lainkaan. Pelottavaa..
Onneks oli mustat housut :)
Oli aika sekavaa tekstiä, mutta niin on mun päänikin vähintään yhtä sekaisin :(
Kertoo yhden äidin matkasta normaalipainoon ja siinä sivussa muustakin elämästä.. Ihan kaikesta siinä :)
perjantai 29. kesäkuuta 2012
tiistai 26. kesäkuuta 2012
Se olis juhannus ohi...
Ja paluu arkeen alkanut...
Oltiin jussina mökillä koko perhe. Meidän porukathan muuttavat mökille joka kesä kesäkuun alussa viimeistään ja ovat siellä venetsialaisiin asti. Piipahti siellä myös mun veli, jota ei pahemmin näe :)
Nää vaunut on mun vanhat, eli tosi retrot :D
Valitettavasti kokosta ja ruuista ei ole kuvaa, taisi olla liian hauskaa silloin :)
Sunnuntaina mulla oli sitten hömelö olo ja mies halus lähteä lenkille lasten kera. Suostuin pitkin hampain ( olin hieman äksy sunnuntaina) ja puolessävälissä sain rakon nilkkaan ja siitäkös riemastuin. Möksötin kuin pikkutyttö loppumatkan. :D Illalla alkoi suuta ja kaulaa hieman jomottamaan ja nappasin vaan buranan ja nukkumaan.
Aamulla sain pienen slaagin kun katoin peiliin, kaula oli turvonnut olemattomiin ja kielessäkin oli jotain kummia rakkuloita.. Nice.. Onneks mulla oli se varattuna se uusinta-aika niistä verikokeista, joitten tulos pitäs tulla tänään btw.. No, jäin venaan terkkarille ja mulla on angiina?!! Nyt oon vedelly eilen ja aamulla smoothiet nassuun, pillin kanssa saan just ja just ne alas.. Katotaan vaikuttaako torstain punnitukseen..
Mies suunniteli muuten 160 kilsan pyörälenkkiä.. Aaapuva...
Mites muitten juhannus?
Oltiin jussina mökillä koko perhe. Meidän porukathan muuttavat mökille joka kesä kesäkuun alussa viimeistään ja ovat siellä venetsialaisiin asti. Piipahti siellä myös mun veli, jota ei pahemmin näe :)
Nää vaunut on mun vanhat, eli tosi retrot :D
Valitettavasti kokosta ja ruuista ei ole kuvaa, taisi olla liian hauskaa silloin :)
Sunnuntaina mulla oli sitten hömelö olo ja mies halus lähteä lenkille lasten kera. Suostuin pitkin hampain ( olin hieman äksy sunnuntaina) ja puolessävälissä sain rakon nilkkaan ja siitäkös riemastuin. Möksötin kuin pikkutyttö loppumatkan. :D Illalla alkoi suuta ja kaulaa hieman jomottamaan ja nappasin vaan buranan ja nukkumaan.
Aamulla sain pienen slaagin kun katoin peiliin, kaula oli turvonnut olemattomiin ja kielessäkin oli jotain kummia rakkuloita.. Nice.. Onneks mulla oli se varattuna se uusinta-aika niistä verikokeista, joitten tulos pitäs tulla tänään btw.. No, jäin venaan terkkarille ja mulla on angiina?!! Nyt oon vedelly eilen ja aamulla smoothiet nassuun, pillin kanssa saan just ja just ne alas.. Katotaan vaikuttaako torstain punnitukseen..
Mies suunniteli muuten 160 kilsan pyörälenkkiä.. Aaapuva...
Mites muitten juhannus?
perjantai 22. kesäkuuta 2012
Hauskaa jussia :D
Me tultiin juuri mökille juhannuksen viettoon :)
Pitäkäähän iloinen ja hauska juhannus :) Syökää ja juokaa kohtuudella :D (Just joo :D)
Hauskaa juhannusta :)
Pitäkäähän iloinen ja hauska juhannus :) Syökää ja juokaa kohtuudella :D (Just joo :D)
Hauskaa juhannusta :)
torstai 21. kesäkuuta 2012
Paino aamulla
Lupasin lätkäistä tänne kuvan painosta aamulla.
Tadaa :D
Kyllä loksahti suu auki aamulla kun tämän näin.
Siis 2,5kg ilman laihista ja minimaalisella liikunnalla? WTF? No, kelpaa kuitenkin mulle.
Mieskin ihmetteli ( ei sillä, että hän ei uskoisi minuun vahvasti ), kun otti huomioon eilen illalla napsitut lakritsat :)
Eilen käytiin myös kaupassa, kun ei tänään haluta sinne tungokseen ängetä. Ostin jotain ruissipsejä. Saas nähdä mitä maha niistä tykkää. Taitavat jäädä syömättä :D
Me vietämme juhannuksen mökillä lasten ja mun vanhempien kanssa. Kuulostaa tylsältä, I know :D
Mutta ei täällä voi olla tylsää :)
ja lopuksi hieman motivaatiota, jottei juhannuksna tulis mässäiltyä olan takaa :)
Hauskaa Juhannusta :)
Tadaa :D
Kyllä loksahti suu auki aamulla kun tämän näin.
Siis 2,5kg ilman laihista ja minimaalisella liikunnalla? WTF? No, kelpaa kuitenkin mulle.
Mieskin ihmetteli ( ei sillä, että hän ei uskoisi minuun vahvasti ), kun otti huomioon eilen illalla napsitut lakritsat :)
Eilen käytiin myös kaupassa, kun ei tänään haluta sinne tungokseen ängetä. Ostin jotain ruissipsejä. Saas nähdä mitä maha niistä tykkää. Taitavat jäädä syömättä :D
Me vietämme juhannuksen mökillä lasten ja mun vanhempien kanssa. Kuulostaa tylsältä, I know :D
Mutta ei täällä voi olla tylsää :)
ja lopuksi hieman motivaatiota, jottei juhannuksna tulis mässäiltyä olan takaa :)
Hauskaa Juhannusta :)
keskiviikko 20. kesäkuuta 2012
Sankarini
On taas mennty tovi ja pyydän anteeksi sitä. Olen mietiskellyt asioita ihan urakalla ja jopa kyllästymiseen asti.
Olen saanut vastauksia ja löytänyt lisää kysymyksiä. Olin aika ihmeissäni viime postauksen vastauksista, en uskonut kovinkaan monen lukevan näitä mun valituksia ja on kiva huomata, että kyllä joku jaksaa lueskella.
Joten iso kiitos vastauksista ja kannustuksista. :)
Asiasta toiseen, oltiin viikonloppuna mökillä juhlimassa tällä kertaa äidin synttäreitä. Ne eivät olleet isot, meillähän tulee ensivuonna äiodin kanssa tasavuosia täyteen. Se onkin mun tavoite. Olla mun kolmekymppisillä kunnossa ja tavoitepainossa. Siellä olivat myös sisko ja hänen miehensä.
Ja saimme kuulla iloisia uutisia :) Olen niin ylpeä ja iloinen siskostani. Blogia aiemmin jo lukeneet tietävät mistä puhun ja arvaavat varmaan iloisen asiankin. Alussahan tuo vasta on, mutta näin pian poikansa kuoleman jälkeen alkaa uusi elämä ja se, että siskoni siihen pystyi näinkin pian osoittaa hänen olevan vahva. Minun arjen sankarini ♥ Kovin montaa tuohon pystyvää en tunne. Nostan hattua :)
Värjäsin omat hiukseni taas tumman ruskeiksi, on taas oma ittensä. Jotenkin pääkoppakin tuntui palautuvan ja järki alkoi luistaa. :D En ole käynyt torstain jälkeen vaa´alla ja huomenna aion lätkästä tänne kuvan miten on käyny kun "lakkaa" laihiksen. En ole laskenut kaloreita, hiilareita tai muutakaan. Olen vältellyt jauhoja ja syönyt normaalisti. Aamullakin vedin marjajogurttismoothien aamupalaksi ja olo on hyvä. Ulos ei olla päästy, eilen satoi kuin saavista ja mies on ollut töissä pitkään. Eli lasten kanssa vallan neljän seinän sisällä. Arvatkaa onko pojalla energiaa vaikka muille jakaa??
Jotenkin on taas mukava olo :) Tuntuu, että elämä hymyilee ja kaikki on mahdollista :)
Ja iso kiitos lukijoille ja kaikille ketkä jaksavat kommentoida :) Ihanaa kuulla teistä ♥
Olen saanut vastauksia ja löytänyt lisää kysymyksiä. Olin aika ihmeissäni viime postauksen vastauksista, en uskonut kovinkaan monen lukevan näitä mun valituksia ja on kiva huomata, että kyllä joku jaksaa lueskella.
Joten iso kiitos vastauksista ja kannustuksista. :)
Asiasta toiseen, oltiin viikonloppuna mökillä juhlimassa tällä kertaa äidin synttäreitä. Ne eivät olleet isot, meillähän tulee ensivuonna äiodin kanssa tasavuosia täyteen. Se onkin mun tavoite. Olla mun kolmekymppisillä kunnossa ja tavoitepainossa. Siellä olivat myös sisko ja hänen miehensä.
Ja saimme kuulla iloisia uutisia :) Olen niin ylpeä ja iloinen siskostani. Blogia aiemmin jo lukeneet tietävät mistä puhun ja arvaavat varmaan iloisen asiankin. Alussahan tuo vasta on, mutta näin pian poikansa kuoleman jälkeen alkaa uusi elämä ja se, että siskoni siihen pystyi näinkin pian osoittaa hänen olevan vahva. Minun arjen sankarini ♥ Kovin montaa tuohon pystyvää en tunne. Nostan hattua :)
Värjäsin omat hiukseni taas tumman ruskeiksi, on taas oma ittensä. Jotenkin pääkoppakin tuntui palautuvan ja järki alkoi luistaa. :D En ole käynyt torstain jälkeen vaa´alla ja huomenna aion lätkästä tänne kuvan miten on käyny kun "lakkaa" laihiksen. En ole laskenut kaloreita, hiilareita tai muutakaan. Olen vältellyt jauhoja ja syönyt normaalisti. Aamullakin vedin marjajogurttismoothien aamupalaksi ja olo on hyvä. Ulos ei olla päästy, eilen satoi kuin saavista ja mies on ollut töissä pitkään. Eli lasten kanssa vallan neljän seinän sisällä. Arvatkaa onko pojalla energiaa vaikka muille jakaa??
tytön uusi lempilelu :) |
Jotenkin on taas mukava olo :) Tuntuu, että elämä hymyilee ja kaikki on mahdollista :)
Ja iso kiitos lukijoille ja kaikille ketkä jaksavat kommentoida :) Ihanaa kuulla teistä ♥
torstai 14. kesäkuuta 2012
100 postaus
Nyt täytyy tunnustaa, että hieman ahdistaa. Pelästyin ihan kun huomasin tämän olevan jo sadas postaus. Ei apua, ei voi olla :(
Sitten panikoin kun tajusin, että laihikseni on kestänyt yli puoli vuotta.
Mitä sitten on tapahtunut?
Aloitin urakkani joulukuussa ja alku menikin hyvin. Sitten takapakkia ja nyt ollaan yli lähtöpainon. Pääsi jopa aamulla itku. Surettaa ja vituttaa ja emmä tiedä. Eli mitä olen tästä saanut? Tukea? Ehkä. Ehkä en tarpeeksi.
Ystä'viä? En todellakaan. Taidan olla hukassa. Miten löydän takaisin siihen joulukuiseen aamuun ja siihen tunteeseen, että nyt onnistun?
Nyt vain makoilen kotona, lasten kanssa leikkien. Hommia on paljon, ulkona ja sisällä, yleensä minä olen lapsenvahti, kun mies tekee oman työpäivänsä päätteeksi vielä omia hommia kotona.
Ja se tässä rassaakin. Tuntuu, että sitä omaa aikaa ei ole ja liikkuminenkin jää vain tuplarattaiden työntelyyn.
Haluan muutakin. Salille. Yksin juoksemaan. Bodypumppiin. Pyöräilemään. Ei taida olla mun päivä saatikka viikko. Mahtaako edes olla mun elämä??
Tämä näky musersi mut aamulla. Itkin kun mies oli lähtenyt töihin.
Miten voin olla näin tyhmä, luuseri, idiootti????
Olen tässä koko aamun miettinyt ja tytön nukkuessa kävellyt kämppää ympäri taukoamatta.
Päätin aloittaa urakkani alusta. Tämä on viimeinen mahdollisuuteni.
Tämä ei voi jatkua. Paino ei voi jojoilla näin paljoa. Työn syntyessä painoin 103kiloa. Kymmenen lähti helposti. Nyt se tuli takaisin. Sama juttu silloin pojan kanssa. Sama kaava toistuu koko ajan.
Jospa nyt katkaisen tämän kierteen. Tuntuu jo tyhmältä kirjoittaa tännekin, ketä kiinnostaa..
Meinasin aloittaa uuden blogin, ihan alusta. Tai lopettaa koko homman.
En kuitenkaan tee niin.
Aion taistella ja olla ensikesänä kunnossa. Enää en odota ihmeitä. Nyt mennään hitaasti.
Toivon vain löytäväni tällä kertaa sen jonkun joka on samassa tilanteessa. Jonkun joka oikeasti ymmärtää miten paha riippuvuus ruoka ja sokeri voivat olla. En voi olla yksin tässä tilaanteessa vai olenko?
P.s tulipas kauhea angstipostaus, pahoitteluni :)
Sitten panikoin kun tajusin, että laihikseni on kestänyt yli puoli vuotta.
Mitä sitten on tapahtunut?
Aloitin urakkani joulukuussa ja alku menikin hyvin. Sitten takapakkia ja nyt ollaan yli lähtöpainon. Pääsi jopa aamulla itku. Surettaa ja vituttaa ja emmä tiedä. Eli mitä olen tästä saanut? Tukea? Ehkä. Ehkä en tarpeeksi.
Ystä'viä? En todellakaan. Taidan olla hukassa. Miten löydän takaisin siihen joulukuiseen aamuun ja siihen tunteeseen, että nyt onnistun?
Nyt vain makoilen kotona, lasten kanssa leikkien. Hommia on paljon, ulkona ja sisällä, yleensä minä olen lapsenvahti, kun mies tekee oman työpäivänsä päätteeksi vielä omia hommia kotona.
Ja se tässä rassaakin. Tuntuu, että sitä omaa aikaa ei ole ja liikkuminenkin jää vain tuplarattaiden työntelyyn.
Haluan muutakin. Salille. Yksin juoksemaan. Bodypumppiin. Pyöräilemään. Ei taida olla mun päivä saatikka viikko. Mahtaako edes olla mun elämä??
Tämä näky musersi mut aamulla. Itkin kun mies oli lähtenyt töihin.
Miten voin olla näin tyhmä, luuseri, idiootti????
Olen tässä koko aamun miettinyt ja tytön nukkuessa kävellyt kämppää ympäri taukoamatta.
Päätin aloittaa urakkani alusta. Tämä on viimeinen mahdollisuuteni.
Tämä ei voi jatkua. Paino ei voi jojoilla näin paljoa. Työn syntyessä painoin 103kiloa. Kymmenen lähti helposti. Nyt se tuli takaisin. Sama juttu silloin pojan kanssa. Sama kaava toistuu koko ajan.
Jospa nyt katkaisen tämän kierteen. Tuntuu jo tyhmältä kirjoittaa tännekin, ketä kiinnostaa..
Meinasin aloittaa uuden blogin, ihan alusta. Tai lopettaa koko homman.
En kuitenkaan tee niin.
Aion taistella ja olla ensikesänä kunnossa. Enää en odota ihmeitä. Nyt mennään hitaasti.
Toivon vain löytäväni tällä kertaa sen jonkun joka on samassa tilanteessa. Jonkun joka oikeasti ymmärtää miten paha riippuvuus ruoka ja sokeri voivat olla. En voi olla yksin tässä tilaanteessa vai olenko?
P.s tulipas kauhea angstipostaus, pahoitteluni :)
maanantai 11. kesäkuuta 2012
I´m alive
Olen elossa postaustahdista riippumatta :) Ollaan koko viikonloppu oltu mökillä. Syöty ja saunottu :)
Kivaa hommaa, kilojen kannalta ei niinkään hyvä.
Nytkin postaan mökiltä ja etsin kotoa aamulla askelmittarin. Pakko saada se kymppitonni täyteen, enemmän vielä parempi :) No, tähän asti askelia 250. Naurettavaa :D Käyn illalla lenkillä, katsotaan mitä se sitten näyttää.
Töissä ollessani ( jään siis hoitpvapaalle vielä vuodeksi ) askelia kertyi huimat 30 000. Kerrostaloja kun ravaa ylös alas hissistä huolimatta, askelia kertyy kuin varkain. Toisin on nyt :(
Vaakaa en ole kattonu edelliskerran jälkeen,mutta taas on koko ajan nälkä, joten tiedän kyllä mitä se ennakoi ja miksi ei kannata käydä vaa´alla. Katsotaan painoa sitten kun marja-täti ei ole kylässä :D
Pakko muuten hehkuttaa, poika päätti itte käydä potalla vääntämässä hätä numero kakkosen. Ja olinko hieman ylpeä. Tosiasiassa luulin jo, että olen ihan epäonnistunut äitinä kun ei vielä 3 vuoden vanhana tehnyt muuta kuin ykkösen pottaan. Siihenkin luulen olleen syynä kun aloitimme pottailun, pojalla oli vatta niin kovalla, että huusi puoli tuntia yhtä soittoa, että sattuu. Saatiin lääkettä, mutta yritäppä siinä selittää ettei se enää satu.
Mutta olen huojentunut, että asia luonaa nytten :)
Makkaritkin on saatu vaihdettua jo osittain ja meidän makkarista aloitetaan repimään loputkin tapetit viikonloppuna pois. Kyllä asiat vielä lutviutuu, kunhan saan tuon painon vielä haltuun. Se onkin isompi pala kuin olin kuvitellut. Mutta tarpeeksi kauan kun jauhan ni eiköhän se siitä.
Netti ei suostu yhteistyöhön nyt, joten kirjoittelen enempi kotoa :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)