keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Sankarini

On taas mennty tovi ja pyydän anteeksi sitä. Olen mietiskellyt asioita ihan urakalla ja jopa kyllästymiseen asti.
Olen saanut vastauksia ja löytänyt lisää kysymyksiä. Olin aika ihmeissäni viime postauksen vastauksista, en uskonut kovinkaan monen lukevan näitä mun valituksia ja on kiva huomata, että kyllä joku jaksaa lueskella.
Joten iso kiitos vastauksista ja kannustuksista. :)

Asiasta toiseen, oltiin viikonloppuna mökillä juhlimassa tällä kertaa äidin synttäreitä. Ne eivät olleet isot, meillähän tulee ensivuonna äiodin kanssa tasavuosia täyteen. Se onkin mun tavoite. Olla mun kolmekymppisillä kunnossa ja tavoitepainossa. Siellä olivat myös sisko ja hänen miehensä.
Ja saimme kuulla iloisia uutisia :) Olen niin ylpeä ja iloinen siskostani. Blogia aiemmin jo lukeneet tietävät mistä puhun ja arvaavat varmaan iloisen asiankin. Alussahan tuo vasta on, mutta näin pian poikansa kuoleman jälkeen alkaa uusi elämä ja se, että siskoni siihen pystyi näinkin pian osoittaa hänen olevan vahva. Minun arjen sankarini ♥ Kovin montaa tuohon pystyvää en tunne. Nostan hattua :)








                    

Värjäsin omat hiukseni taas tumman ruskeiksi, on taas oma ittensä. Jotenkin pääkoppakin tuntui palautuvan ja järki alkoi luistaa. :D En ole käynyt torstain jälkeen vaa´alla ja huomenna aion lätkästä tänne kuvan miten on käyny kun "lakkaa" laihiksen. En ole laskenut kaloreita, hiilareita tai muutakaan. Olen vältellyt jauhoja ja syönyt normaalisti. Aamullakin vedin marjajogurttismoothien aamupalaksi ja olo on hyvä. Ulos ei olla päästy, eilen satoi kuin saavista ja mies on ollut töissä pitkään. Eli lasten kanssa vallan neljän seinän sisällä. Arvatkaa onko pojalla energiaa vaikka muille jakaa??


tytön uusi lempilelu :)



Jotenkin on taas mukava olo :) Tuntuu, että elämä hymyilee ja kaikki on mahdollista :)

Ja iso kiitos lukijoille ja kaikille ketkä jaksavat kommentoida :) Ihanaa kuulla teistä ♥

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti