- Moikka, siit onki taas aikaa kun on nähty, kauhee kiire ollu :)
- No, joo.. Vois sitä useemmin nähä, aina tulee vaan tekstattua kuulumiset tai murheet.. Mites sulle?
- No, väsyttää vähän tai itseasias paljonki ku tyttö ei nuku kunnolla. Viime yönki heräs 12 kertaa ja poika kävi makkaris 2 kertaa yöl..
- Hä, eik tyttä jo nukkun hyvi? Mikä sil ny o?
- Senku tietäs, oon vaa ni väsyny.
- Iteppä lapsia halusit. Kokeilitko unikoulua?
- Joo, kokeiltu on. Ei se anna yöllä edes koskea, joten tassuhoito o aiks turhaa.
- Et vaa kokeillu sit kunnol, samal taval ne sairaalan unikoulus tekee.
- Kokeilin kuule iha kunnol, ei ihmine loputtomii jaks valvoo.
- Nii no, ite olet lapses opettan ja kasvattan..
- Joo, niin olen.
- Mitä sit valitat?
- Emmä mitään, ei kai toi yksinään, mut on täs muutaki..
- Mitä?
- Toi laihis vähä jumittaa, väsyneen on vaa niin helppo syödä suklaata :(
- Laihis? Luulin et olet lopettanu.
- En oo, kyl yritän tsempata, väskän ei vaa tee mieli lenkil.
- Toi o iha su omast pääkopast kii. Laitat muksut nukkuu kunnol ni jaksat liikkuakki. Ja jos tahdonvoima on tota luokkaa, miks jaksat edes laihduttaa? Ei kaikkii o luotu laihoiks ja sulki o jotain 40 kiloo liikaa. En tajua mite toho kuntoon pääsee, äläkä syytä lapsia!
- Mitä sä ny vauhkoot? Ite olen kilon hankkin ja aion myös saada ne pois. Toi ol aika turhaa, luulin et sul voi puhuu. Oon mäki kuunnellu sun murhei.
- Mul o murhei, sä oot vaa ite aiheuttan ton. Kuuntelen kyl ja mul voi puhuu, mut valit edes jostai järkeväst. Tee asial jotta, herrajumala!

Joopa joo...
Mitä pitäs ajatella? Onk asiat muka noi helppoja... Mietin kyl seuraavaks kaks kertaa avaudunko kellekkää enää ikinä.
Huh :/