tiistai 14. toukokuuta 2013

Heippa :)

Jos nyt oikeasti vähän petrais tän blogin kanssa.
Viimeaikoina on vaan enemmän vituttanut kuin mitään muuta tän sairastelun vuoksi.
Tuntuu ettei voi enää sanoa olevansa laihiksella kun mitään ei tapahdu ja koko ajan joku on kipeenä.
Ensin mun jalkapohja sano ittes irti, sitten lapset oli kipeitä ja sitten mä olin kaheksan päivän nuhassa. Ja vieläpä kaameessa sellasessa :O Vieläkin tuntuu, että räkä on pesiytynyt jonnekkin aivojen ja nenän välille eikä tule ulos :D

Jaahas, blogger näköjään jumittaa, eikä anna ladata kuvia :/ Juuri tällä kertaa kun olen koneella ja niitä kuvia vois lisäillä tänne :/






Mulla on jo niin ikävä edes tätä painoa ja jauhotonta elämää..
Miten voi olla jollain itsekuri näin huono? Pitäshän sitä jo tässä vaiheessa tajuta, että mitä se laihduttaminen vaatii... Mutta ei niin ei..





Juuri näin, väärä suunta hei...

Mutta tästä kaikesta sairastelusta ja stressaamisesta huolimatta ( sisko on sairaalassa levissa, ettei synnytys käynnisty), NYT aion tehdä jo jotain. Eikä ihan vain jotain vaan kaikki paska veks. Tiedän, että mulla tulee alku oleen tosi hankala ja tekee mieli sokeripaskaa. Siiri tuolla kommentoikin, että gluteeni koukuttaa ja sehän on selvä. Voisin ajatella itseäni jo narkkarina tän sokerin ja gluteenin kanssa. Kohta 8 vuotta mahavaivoja ja kun selvisi mistä johtuvat, niin olin jo kai niin tottunut niihin vaivoihin, etten koe niitä kamaliksi, paitsi silloin kun istun vessassa kiroten kaikki.

Eikö silloin minunkin ole vain raa´asti pakko jättää kaikki pois ja kärsiä vieroitusoireet?





Tämäkin karppaajan tuorepasta on oikeasti hyvää, siis miksi en tee sitä vaan syön kiireessa lasten kanssa makarooneja??





Ja nämä... Ah :) Näitä voisin vetää oikeasti koko satsin, näitä tulis ikävä :)
Tuntuu, että makeaa kun syö niin opn aina vain saatava makeampaa ja enemmän..




Tätäkään en  ole tehnyt tänä vuonna tuskin lainkaan :(

 Mutta nyt on aika tehdä PÄÄTÖS ja muutos.
Ihan vain lasten takia jos ei muuten. Siinä on motivaatiota kerrakseen, jollei muussa ole.
Leikkiä lasten kanssa ja nähdä heidän kasvavan.

Nyt loppu leikkiminen ja tekosyyt.



2 kommenttia:

  1. Hyvä sinä! :)
    Tsemppiä kovasti, itse oon samassa tilanteessa, ettei vaan itsekuria löydy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti, tuntuu vaan tuplasti hankalammalta löytää se uudestaan kun sen kerran on kadottanu..

      Poista